Willaska?
Willaskan neulepuoti?
Niin kuka kaiken tämän takana on.....
Minä, HELI -Willaska
Olen perheen äiti kolmelle (kohta neljälle) ihanalle pojalle. Minulla on mies, joka auttaa ja tukee minua tämän kaiken keskellä. Ilman häntä ei tätäkään verkkokauppaa olisi tullut. Kiitos siis kuuluu hänelle.
Willapolku sinänsä alkoi muhia ideana jo noin 10 vuotta sitten, kun odotin esikoistani. Tuolloin aloin pitkästä aikaa neulomaan ja opettelemaan erilaisia asioita neuleiden saralla. Kuitenkin perus sukkaa ja lapasta alkoi tulla niin paljon, ettei niille ollut enään käyttäjiä. Äitini jolta opit olen saanut, jäi eläkkeelle samoihin aikoihin. Vapaa ajallaan hänelläkin oli neulepuikot aina käsissä. Hänelläkin alkoi olla yli tarpeiden ihania neuletuotteita. Lähdimme äidin kanssa kokeilemaan onneamme markkinoille. Ensin lähilueille joihin ei ollut pitkä matka, keski-uudellamaalle ja sitten pikku hiljaa myös pääkaupunkiseudulle.
Tuotteet otettiin hyvin vastaan ja varastot alkoi hiipua. Ei muuta kuin lisää tekemään. Ja uudestaan toreille, jos vain sää salli menemisen.
Sitten jossain vaiheessa perustin Willapolun Neulepuodin verkkokaupan, josta sai tilattua asiakas omilla toiveillaan neulevaatteita, myös nuken vaatteita jotka olivat erittäin suosittuja toreilla ( niitä saikin olla tekemässä koko ajan).
Verkkokaupan pitäminen ei ollut tuolloin helppoa, en sano että se olisi nytkään, mutta ainakin osaamista ja tietoa on enemmän kuin silloin. Verkkokauppa oli olemassa, mutta tori ja markkinat olivat se juttu kuitenkin meillä äidin kanssa.
Tuli toinen lapsi, kävin töissä (kokki), avioero lasten isän kanssa, yksin olo poikien kanssa ja sitten uusi mies sekä poika, jotka toi tullessaan uusioperheen.
Sitten sairastuin, kun kaikki oli hyvin. Päivätyö jäi, ainoa josta sain virtaa, oli käsityöt ja ystävät sen ympärillä ja toki perhe.
Oli olo että nyt keittiö työ jota olin kohta 15 vuotta tehnyt saa jäädä ja jotain muuta on keksittävä.... Halusin että se liittyy jotenkin käsitöihin, harrastukseeni, jota rakastan ja josta nautin. Niinpä ideat saivat tuulta purjeittensa alle ja nyt vihdoin vuoden päästä päätöksen teosta voin todeta, että minulla on uusi alku, johon olen tarttunut ja jota innolla lähden kehittämään eteenpäin.
Käsitöiden tekeminen on minulle rakkaus, elämäntapa, jota ilman en vain osaa olla. En osaa katsoa televisiota ellei puikot ole kädessä. Välillä nukahdankin ne käsissä ja aamulla saan todeta, että "jaa, sitä on taas tullu nukuttua", kun saa aloittaa purkamalla. Silti, käsitöiden tekeminen on se, joka saa minut nousemaan seuraavaan päivään, hoitamaan lapset ja kodin ja joka piristää minua.
Ota kiinni unelmistasi ja ala pikku hiljaa toteuttaa niitä, muuten et saa niistä selvää, olisiko se ollut mahdollista. Minä otin haasteen vastaan ja lähdin toteuttamaan unelmaani. Lopputulemaa en tiedä miten tässä mahtaa käydä. Mennään askel kerrallaan ja katsotaan mihin saakka askel kantaa ja riittää.
-Willaska :) 
